Historia Historia

Pohjoissavolaisen talonpoikaiskulttuurin muistomerkki

Riuttalan talonpoikaiskulttuurin suojelusäätiö hankki Karttulan Riuttaskylällä sijaitsevasta Riuttalan tilasta noin 14 ha:n maa-alueen ja lähiympäristön rakennukset vuoden 1975 alussa, ja vielä saman vuoden kesällä säätiö osti ja sai lahjoituksena myös pääosan talon irtaimistosta. Rakennusten kunnostus ja talon saattaminen 1900-luvun alkupuolen asuun aloitettiin jo samana syksynä.

Kuva I.K. Inha v. 1899

Riuttalan talon historiaa

Ensimmäinen tieto Riuttalasta on vuodelta 1657, jolloin talo on merkitty Pietari Brahen läänityksistä laadittuun karttaan ja luetteloon. Vuoden 1664 maantarkastuspöytäkirjasta tila löytyy vielä merkinnällä Riuta 1 verotila 2/3 veromarkkaa (=1/6 manttaalia), mutta sitä seuraavilta vuosikymmeniltä tietoja talosta ei juuri ole löytynyt. 1700-luvun puolivälistä alkaen talon vaiheita voi taas seurata jo melko tarkastikin tuomiokirjalähteiden kertomien rajariitojen perusteella. Rajariitoja Riuttalan talolla oli Niemisjärven ja Hakulilan kylän asukkaiden kanssa.

1700-luvun puolivälissä Riuttalan isäntänä oli Antti Tiitinen (Anders Titinen), joka oli saanut tilan samannimiseltä isältään. Tämä puolestaan oli saanut tilan isältään Sylvester Tiitiseltä, joka oli ostanut tilan Tuoman Paavonpoika Maaraselta (Thomas Påhlsson Maranen). Lapsettomaksi jääneen Antti Tiitisen jäätyä syytingille, tulivat hänen sisarenpoikansa Lars ja Johan Korhonen yhdessä talon isänniksi. Samalla saatiin myös neljäsosa eräästä Kurolanlahden talosta. 1810-luvun lopulla tilan isännäksi tuli Lars Korhosen tyttären avioliiton myötä Tahvo (Staffan) Ikäheimo (k. 1826) Pielaveden Taipaleenkylän Ikälästä. Tahvo Ikäheimon jälkeen talo onkin kulkenut isältä pojalle, ja sen isäntinä ovat olleet Johan (k. 1868), Johan Joel (k.1895), Johannes (k.1949) ja Alpo Johannes Ikäheimo (k.1975). Vuoden 1810 maakirjassa oli Riuttalalle laskettu 3/4 manttaalia, eikä tiluksia tämän jälkeen yleensä jaettu, vaan monet sisaruksista jäivät naimattomina täteinä ja setämiehinä taloon eläkkeelle.

1761 Riuttalalla oli pieni pelto ja vähäiset heinämaat, mutta hyvä kaskimetsä. Tämä hyvinvoinnin lähde toi talolle menestystä niin että kuusi vuosikymmentä myöhemmin sillä oli viljasaatavia Karttulan, Tervon, Pielaveden, Maaningan ja Kuopion pitäjien talollisilta.

Karjatalous koki voimakkaan nousun Suomen sodan jälkeen. 1761 Riuttalassa oli 9 lehmää, 2 härkää, 3 hevosta ja pikkukarjaa, mutta 1815 jo 25 lehmää, 8 hiehoa ja härkä, 2 hevosta ja varsa, 11 lammasta ja 6 sikaa. Eläinkanta säilyi suunnilleen samana koko 1800-luvun.

Suuri talo tarvitsi työvoimaa ja sitä saatiin torpanvuokrina, korvauksina erilaisista palveluksista ja pitämällä palkollisia. Riuttalalla oli kymmenkunta torppaa, joista muodostui 1900-luvulla itsenäisiä tiloja. Palvelusväkenä talossa on ollut 4 renkiä ja 2 piikaa.

Kaikki Riuttalan nykyiset rakennukset on rakennettu Ikäheimojen aikana. Pääkartano on valmistunut vuonna 1852.

Takana Katri, Hannes, Hilda, Aimo ja Hanna Ikäheimo. Edessä Eeva-Sofia ja Alpo Ikäheimo. Kuvattu kesällä 1932.