Kuopion Karttulassa Riuttalan kylässä sijaitseva Riuttalan Talonpoikasmuseon historia ulottuu aina vuodelle 1657 saakka, jolloin tilasta löytyy merkintä Pietari Brahen hallitsemien läänialueiden kartasta. Sittemmin tämä savolainen mahtitila on siirtynyt vuonna 1975 Ikäheimon suvulta Riuttalan talopoikaiskulttuurin suojelusäätiön omistukseen ja hallintaan. Ensimmäisen kesän aikana säätiö osti ja sai osin lahjoituksina pääosan talon irtaimistosta. Syksyn 1975 aikana alkoi tilan ennallistamistyö 1900-luvun alkukymmenten asuun. Tätä aikakautta Riuttalan Talonpoikaismuseo edustaa edelleen. Nykyään museoalue kattaa 14 hehtaarin alueellaan yli 20 eri talonpoikaistilan rakennusta kuten päärakennuksen, sepän pajan, tuulimyllyn ja suuren riihen. Kokonaisuudesta ainutlaatuisen tekee osaltaan rakennusten määrä sekä se, että valtaosa esineistöstä on tilalla aikoinaan oikeasti käytössä olleita alkuperäisiä esineitä.
Riuttalan pihapiiri ympäristöineen valittiin edustamaan suomalaista maaseutua ja elämänmuotoa Pariisin maailmannäyttelyyn v. 1900. Kuva I.K. Inha 1899
Kaikki Riuttalan nykyiset rakennukset on rakennettu Ikäheimojen aikana. Pääkartano on valmistunut vuonna 1852. Kuvassa takana Katri, Hannes, Hilda, Aimo ja Hanna Ikäheimo. Edessä Eeva-Sofia ja Alpo Ikäheimo. Kuvattu kesällä 1932.
Riuttalan talo oli pitkään säilynyt yhden suvun hallussa. Tila on ollut samalla suvulla ainakin 1700 -luvulta saakka. Sukunimi on tosin vaihtunut, koska omistajaksi on tullut tyttären perhe. Ensimmäinen tunnettu omistaja oli Tuomas Paavonpoika Maaranen, jolta tilan osti Sylvester Tiitinen. Tiitisen jälkeen talo siirtyi hänen poikansa, Antti Tiitisen, omistukseen. Tiitisen kuitenkin kuoltua nuorena talon emäntä Ingeborg Karhutar meni naimisiin Petter Heikkisen kanssa. Vanhempien kuoltua lapset Lauri Heikkinen (nuor.) ja Antti Tiitinen isännöivät ensin yhdessä ja lopulta Antti alkoi hallita tilaa yksin. Isännöityään aikansa Antti jäi taloon ns. syytingille ja hänen sisarenpoikansa Lauri ja Juhani Korhonen tulivat isänniksi. Lauri Korhosen vävy Tahvo (Staffan) Ikäheimo sai jakosopimuksella tilan haltuunsa vuonna 1820. Siitä lähtien Ikäheimot isännöivät Riuttalaa aina vuoteen 1975 asti. Isäntinä olivat Juhani (Johan), Joel (Johan Joel), Taavetti, Johannes ja Alpo.
Pääkartano on vuodelta 1852. Se on Pohjois-Savon taloille tyypillinen hirsistä salvottu parituparakennus. Siinä on porstua, kaksi tupaa ja porstuasta erotettuina kammari ja ruokahuone, joiden välistä päästään veräjäisoven kautta aittapihalle.
Porstuasta vasemmalle sijaitsee miestentupa, joka on ollut talon arkipäivän keskipiste. Miehet ovat tehneet mm. puutöitään ja naiset ovat leiponeet samassa tuvassa. Tuvan suureen uuniin on mahtunut 24 kaksikiloista ruisleipää. Kuva pääkartanon takaa on Riuttalan arkistosta.
Riuttalan emäntä Loviisa Mykkänen oli Maaningan Mykkäsiä ja hänen sisarenpoikansa oli taiteilija Pekka Halonen. Tätä kautta Pekka Halonen vierailikin Riuttalassa useina vuosina, yhdessä perheensä sekä vaimonsa Maijan kanssa. Riuttalassa Halonen on maalannut teoksen Ateria (1899, kuva oikealla). Lisäksi hänen uskotaan työstäneen Riuttalassa myös muita saman aikakauden töitään kuten Erämaa (1899) ja Viulunsoittaja (1900). Tarina kertoo, että Pekka Halosen veli Antti Halonen on tehnyt naistentuvassa olevan kanteleen. Kantele on edelleen tuvassa nähtävillä. Taiteilijoista tiedetään Riuttalassa vierailleen 1920 -luvulla myös savolaisten aiheiden kuvaajana tunnettu Anton Lindforss.
